Gynekomastia

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Timo Sane

Gynekomastian määritelmä

Gynekomastialla tarkoitetaan miehen rintarauhasen suurentumista, joka johtuu estrogeenille herkän rauhaskudoksen kasvusta. Androgeenit estävät estrogeenin vaikutusta rintarauhaseen, joten gynekomastian synnyssä vallitsee aina epäsuhta estrogeeni- ja androgeenivaikutuksen välillä. Patogeneesin kannalta tärkeätä on kudoksissa (mm. rasvakudos) tapahtuva aromatisaatio, joka muuntaa androgeeneista estrogeeneja.

Gynekomastian etiologia

Taulukko 1: Gynekomastian syitä.

Estrogeeniylimäärä

  • lääkkeet (estrogeeni, luonnon estrogeenit, digitalis)
  • kasvaimet (kivekset, lisämunuaiset)
  • maksakirroosi
  • hypertyreoosi
  • anabolisten steroidien käyttö
  • lisääntynyt aromataasiaktiivisuus

Androgeeninen puute

  • Klinefelterin oireyhtymä
  • kivesten vaurio
  • testosteronisynteesin häiriöt
  • androgeeniresistenssitilat
  • antiandrogeenit
  • uremia

Fysiologinen

  • puberteetti
  • vanhuus

Taulukossa 1 esitetään gynekomastian tärkeimmät syyt. Gynekomastian syistä yleisin on puberteetti, sillä puberteetin yhteydessä tavataan ohimenevää gynekomastiaa jopa 50 %:lla pojista. Gynekomastia liittyy usein myös lääkkeiden käyttöön ja on tavallista ilman erityistä syytä myös vanhuudessa. Estrogeenia tuottavat lisämunuais- ja kiveskasvaimet ovat erittäin harvinaisia. Samoin hyvin harvoin rintojen suurentumista voivat aiheuttaa neurofibroomat ja pahanlaatuiset kasvaimet. Hypogonadismin yhteydessä tavataan gynekomastiaa vain, jos tilaan liittyy lisääntynyt gonadotropiinien eritys (esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä).

Oireet ja löydökset gynekomastiassa

Varsinainen gynekomastia voidaan helposti sekoittaa rasvakudoksen kertymiseen rintoihin lihavalla henkilöllä. Varsinaisessa gynekomastiassa on aina palpoitavissa nappimaisesti kiinteää rauhaskudosta areolan alla ja myös areolan läpimitta on suurentunut. Epäselvässä tilanteessa hyödyksi ovat mammografia ja ultraäänitutkimus.

Anamnestisesti tärkeitä seikkoja ovat gynekomastian ilmaantumisikä ja kehitys sekä lääkkeiden käyttö (myös kehorakentajien käyttämät androgeenit, joista osa aromatisoituu estrogeeneiksi). Kliinisessä tutkimuksessa arvioidaan sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittyneisyys. Gynekomastian aste luokitellaan Tannerin luokituksen mukaan.

Gynekomastian diagnostiikka ja hoito

Gynekomastian selvittelyssä päästään pitkälle kliinisin keinoin. Jos gynekomastia ei ole vaikea-asteista (Tanner I-II) ja se liittyy selvästi puberteettiin, vanhuuteen, maksakirroosiin tai lääkkeiden käyttöön, sitä ei tarvitse tutkia eikä hoitaa. Lääkkeiden käyttö luonnollisesti lopetetaan. Jos mikään edellä mainituista syistä ei tarjoudu gynekomastian syyksi ja gynekomastia on nopeasti kehittynyt tutkimukset suunnataan estrogeeniylimäärän tai puutteellisen androgeenivaikutuksen osoittamiseen. Anamneesi ja kliininen tutkimus saattavat antaa vihjeitä etiologiasta, mutta lopullinen diagnoosi edellyttää erikoislääkärin suunnittelemia jatkotutkimuksia. Perustutkimuksia ovat seerumin testosteronin, SHBG:n, luteisisoivan hormonin (LH), estradiolin ja TSH:n tutkiminen. Gynekomastian hoidossa pyritään sen syyn poistamiseen. Lievä gynekomastia (Tanner I-II) ei tarvitse hoitoa ja seuranta riittää. Hoidossa voidaan käyttää jossain tapauksissa klomifeeniä tai antiestrogeeneja (tamoksifeeni). Nämä auttavat parhaiten, jos gynekomastia on nopeasti ilmaantunut. Vaikea-asteisessa gynekomastiassa (Tanner III-V) ei regressiota tapahdu, vaikka syy poistuisi. Kosmeettinen kirurgia on tällöin perusteltua, mikäli gynekomastiasta on potilaalle sosiaalista haittaa.

Kirjallisuutta

Huhtaniemi I, Välimäki M. Kivekset. Kirjassa Endokrinologia. Toim. Välimäki M, Sane T, Dunkel L. Kustannus Oy Duodecim, Karisto Oy, Hämeenlinna 2000, s. 392-398.

Takaisin lukuun Endokrinologia.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko