Kihdin ravitsemushoito
TherapiaFennica
Ursula Schwab
Kihdin hoidossa keskeisellä sijalla äkillisen tulehduksen lievittämisen ohella on veren virtsahappo- eli uraattipitoisuuden pitkäaikainen pienentäminen. Tässä ravitsemushoidolla on tärkeä rooli. Oikein toteutetulla ravitsemushoidolla on usein mahdollista hoitaa kihti oireettomaksi. Ravitsemushoidon keskeiset tekijät ovat laihduttaminen, runsaasti puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden välttäminen, alkoholin käytön rajoittaminen sekä runsas nesteen nauttiminen.
Laihduttaminen
Laihduttaminen on tarpeen, mikäli potilas on ylipainoinen. Rauhalliseen laihduttamistahtiin eli 0,5-1 kg/viikko pohjautuva laihduttaminen realistisin painotavoittein on keskeinen tekijä onnistuneessa ravitsemushoidossa ja parhaan hoitotuloksen saavuttamisessa. Rauhalliseen laihduttamistahtiin tulee kiinnittää huomiota, sillä yli kilon painonpudotus viikossa lisää veren virtsahappopitoisuutta ja altistaa siten äkilliselle kihtikohtaukselle. Tästä syystä nopeaan painonpudotukseen johtavat laihduttamistavat, kuten erittäin niukkaenergiainen dieetti (VLCD), eivät ole suositeltavia. Myöskään paasto ei sovi kihtipotilaalle.
Realistiseen painotavoitteeseen tulee kiinnittää huomiota, sillä jo 5-10 %:n painonlaskulla on edullinen vaikutus kihdin hoidossa. Tärkeintä on, että potilas motivoituu laihduttamaan ja onnistuu realistisen painotavoitteen saavuttamisen jälkeen pitämään saavutetun laihdutustuloksen. Potilaan tukeminen laihduttamisen jälkeisessä painonhallintavaiheessa tulee siis huomioida (katso Laihduttajan ruokavalio).
Runsaasti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita; vältetään kokonaan.
- Sisäelimet, esimerkiksi maksa, munuainen, kateenkorva
- Pienet kalat, myös säilykkeenä, esimerkiksi muikku, silakka, silli, anjovis
- Kalan ja siipikarjan nahka
- Hiivavalmisteet (hiivalla kohotetut leivät sopivat)
- Vehnänalkiot
Ruokavalion puriiniainepitoisuuden rajoittaminen
Ravinnon sisältämät puriiniaineet ovat hyvin imeytyviä ja suurin osa niistä hapettuu imeytymisen jälkeen nopeasti virtsahapoksi. Tämän vuoksi kihdin hoidossa pyritäänkin vähentämään ruokavalion puriiniainepitoisuutta. Runsaasti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita tulee kokonaan välttää (ylläoleva lista). Kohtalaisia määriä puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden (allaoleva lista) käyttö tulee jakaa usealle aterialle suuria kerta-annoksia välttäen. Kalan osalta on huomioitava, että erityisesti kalan nahka sisältää runsaasti puriiniaineita. Elimistön reagointi puriinipitoisille ruoka-aineille on yksilöllistä, joten potilaita tulee rohkaista käyttämään kohtalaisia määriä puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita sen verran kuin heidän elimistölleen tuntuu sopivan. Liian tiukka yleislinja ruokavalio-ohjauksessa usein rajoittaa ruokavaliota yksilötasolla tarpeettoman paljon.
Vähän puriiniaineita sisältävien ruoka-aineiden (allaoleva lista) osalta tulee huomioida, että maidon ja maitotaloustuotteiden tulee olla rasvattomia ja vähärasvaisia. Kananmunien käyttö on syytä pitää kohtuullisena niiden sisältämän kolesterolin vuoksi. Ravintorasvojen osalta tulee suosia kasviöljyjä, esimerkiksi rypsiöljyä ja pehmeitä kasvimargariineja sekä kasviöljypohjaisia kevytmargariineja, sillä ne vaikuttavat edullisesti muihin metaboliseen oireyhtymään liittyviin sairauksiin kuten glukoosi- ja lipidiaineenvaihdunnan häiriöihin.
Kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita: vältetään suuria kerta-annoksia, käytetään yksilöllisen sietokyvyn mukaan.
- Kalat, äyriäiset, pienimunainen mäti (silakan, muikun yms.)
- Liha, lihavalmisteet
- Pavut, linssit, herneet
- Soijavalmisteet
- Liemivalmisteet, esimerkiksi lihaliemikuutiot ja -jauheet
- Sienet
Vähän puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita, voi syödä vapaasti.
- Viljatuotteet
- Hedelmät
- Peruna
- Useimmat kasvikset
- Maito, maitovalmisteet
- Kananmuna
- Ravintorasvat, mm. kasviöljyt, kasvimargariinit
- Kahvi, tee, kaakao
Alkoholin käytön rajoittaminen
Kihtipotilasta tulee ohjata rajoittamaan alkoholin käyttöä, sillä alkoholi lisää virtsahapon muodostumista. Alkoholi myös suurentaa veren maitohappopitoisuutta. Maitohappo puolestaan estää virtsahapon eritystä. Lisäksi alkoholi sisältää runsaasti energiaa (30 kJ/g eli 7 kcal/g) ja ei siten runsaasti käytettynä sovi laihduttajalle tai painonhallinnan kanssa kamppailevalle potilaalle, jollaisia kihtipotilaat tyypillisesti ovat. Olut sisältää lisäksi runsaasti puriiniaineita, joten kihtipotilasta tulisi rohkaista luopumaan oluen käytöstä kokonaan.
Runsas nesteen nauttiminen
Runsas juominen edesauttaa virtsahapon erittymistä. Mikäli potilaalla ei ole runsaan nesteen nauttimista estävää perussairautta, nestettä tulisi nauttia vähintään 2 l/vrk. Energiattomat ja vähäenergiset juomat, kuten vesi, kivennäisvesi sekä rasvaton piimä ja maito ovat suositeltavimpia tälle potilasryhmälle. Kivennäisvesiä käyttäviä potilaita tulee ohjata käyttämään vähänatriumisia vaihtoehtoja, sillä kihtipotilaan verenpaine on usein koholla metabolisen oireyhtymän taudinkuvaan liittyen.
Natrium
Osalla kihtipotilaista sairaus on seurausta diureettien käytöstä. Jos potilaalla on käytössään diureetti kohonneen verenpaineen hoitoon, tulee potilaan päivittäinen natriumin saanti arvioida selvittämällä hänen suolankäyttötottumuksensa sekä suolaisten elintarvikkeiden määrä ruokavaliossa. Mikäli natriumin saanti on runsasta ja sen määrän rajoittaminen onnistuu, voi lääkityksen tarve vähentyä ja kihdin hoito siten helpottua.
Kirjallisuutta
Isomäki H. Kihti. Duodecim 2001;117:1843-1847.
Isomäki H. Kihti. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M (toim.). Ravitsemustiede. Kustannus Oy Duodecim, Hämeenlinna 2005.
Wolfram G. Differenzierte Angaben zum Puringehalt in Lebensmitteln. Bestimmung, Ergebnisse und praktische Konsequenzen. Henning Berlin GmbH, Berlin 1996.
Kysymykset
1. Kuinka paljon ylipainoisen kihtipotilaan tulisi laihduttaa?
2. Kuinka tiukka alkoholin käyttörajoituksen tulisi olla kihtipotilaalla?
3. Miten menetellä, jos potilas käyttää runsaasti ruoka-aineita, joiden puriinipitoisuus on suuri eikä halua luopua niiden käytöstä?
4. Tarvitseeko kihtipotilaalla kiinnittää huomiota ruokavalion rasvan määrään ja laatuun?
Takaisin sivulle Ravinto sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.
