Tulehduksellisten suolistosairauksien ravitsemushoito
TherapiaFennica
|
Marja Aho ja Minna Matikainen
Tavallisimmat krooniset suolistotulehdustaudit ovat haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa) ja Crohnin tauti. Kroonisiin suolistotulehduksiin liittyy aliravitsemuksen vaara. Lapsilla ravitsemushäiriöt hidastavat kasvua. Erityisesti Crohnin taudissa on paljon tekijöitä, jotka huonontavat ravitsemustilaa. Jos pitkittyneeseen tulehdukseen liittyy laihtumista, anemiaa sekä matala seerumin albumiinipitoisuus, tarvitaan usein kliinisiä ravintovalmisteita ravitsemustilan korjaamiseen.
Hoidossa tärkeät lääkkeet sulfasalatsiini ja kortikosteroidit voivat sekä heikentää ravintoaineiden imeytymistä että lisätä niiden tarvetta. Erityisesti pitkäaikaiseen kortikosteroidihoitoon liittyy osteoporoosin vaara. Myös foolihapon, B12- ja D-vitamiinin, raudan, sinkin, ja magnesiumin puutostiloja voi esiintyä ja saanti on tarvittaessa turvattava joko kliinisillä ravintovalmisteilla tai monivitamiini-hivenainevalmisteella. Crohnin tauti voi terminaalisen ileumin (ohutsuolen loppupään) tulehduksen seurauksena aiheuttaa B12-vitamiinin ja rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) puutosta.
Colitis ulcerosan ravitsemushoito
Epidemiologisten selvitysten mukaan mikään ruoka-aine ei aiheuta tai aktivoi tautia. Sairauden rauhallisessa vaiheessa potilasta kannustetaan noudattamaan monipuolista ruokavaliota. Osa potilaista saa kuitenkin oireita maitotuotteista. Vähälaktoosista tai laktoositonta ruokavaliota (katso Laktoosi-intoleranssin ravitsemushoito) kannattaa kokeilla, jos potilaalla on jatkuvasti vatsavaivoja. Samalla tulee varmistaa, että potilas saa riittävästi kalsiumia (katso Taulukko 2. Eräiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuositukset päivää kohti).
Taudin aktiivisessa vaiheessa monet ruoka-aineet, jotka aiheuttavat vatsavaivoja terveillekin, voivat pahentaa suolitulehduksen oireita (katso Maha- ja pohjukaissuolihaava).
Yleensä yksittäisten huonosti sulavien ja suolistoa ärsyttävien ruoka-aineiden käyttöä voi rajoittaa ravitsemuksen siitä kärsimättä. Viitteenomaista tietoa on saatu n-3-sarjan rasvahappojen ja kalaöljyjen hyödyllisistä vaikutuksista pitkäaikaisen suolistotulehduksen hoidossa, mikä lienee tulehdusta lieventävien rasvahappojen ansiota. Myös geeliytyvästä eli vesiliukoisesta kuidusta (esimerkiksi kaurassa) voi olla hyötyä mm. ripulin yhteydessä.
Vatsavaivoihin voi auttaa myös:
- ruoan huolellinen pureskelu
- pienten aterioiden nauttiminen rauhassa
- nesteen nautittiminen ennen tai jälkeen ruokailun
- keitettyjen kasvisten suosiminen tuoreiden tilalla
- probioottiset kaura-, marja- tai hedelmävalmisteet.
Taudin aktiivisessa vaiheessa on runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävistä kliinisistä ravintovalmisteista apua, jos potilaan ruokavalio on kovin suppea ja potilas on esimerkiksi laihtunut. Ravintovalmisteita käytetään lisäravintona tarpeen mukaan muun sopivan ruoan ohella.
Taudin vaikeassa vaiheessa, johon liittyy ripulia, veriulosteita, matala seerumin albumiinitaso ja yleisoireita, vaaditaan tehostettua ravitsemushoitoa. Enteraalinen hitaasti annosteltu letkuravintovalmiste (jatkuvana tiputuksena tai mielellään letkuruokintaan suunnitellun syöttöpumpun avulla) on helpottanut oireita niin aikuisilla kuin lapsillakin. Vaikeassa kataboliassa voidaan siirtyä täydelliseen parenteraaliseen ravitsemukseen.
Crohnin taudin ravitsemushoito
Ravitsemustilan hoito on erittäin tärkeää Crohnin taudissa. Crohnin tauti aiheuttaa aliravitsemusta jopa puolelle potilaista. Aliravitsemus voi heikentää sekä lääkehoidon että kirurgisen hoidon tehoa.
Vaikka mitään yhtenäistä erityisruokavaliota ei pidetäkään tarpeellisena Crohnin taudin hoidossa, monet ruoka-aineet voivat pahentaa oireita.
Crohnin taudin rauhallisessa vaiheessa suositellaan monipuolista ruokavaliota. Pienet ja tiheät ateriat vähentävät suolioireita. Tarvittaessa ruokavaliosta poistetaan oireita pahentavat ruoka-aineet ja ruokavaliota täydennetään monivitamiini-hivenainevalmisteella sekä kliinisillä ravintovalmisteilla. Mikäli potilaalla on suolessa striktuuroita tai fisteleitä, huolellinen ruoan pureskelu on tärkeää. Aterioiden välillä juodaan riittävästi. Potilaan on hyvä välttää pitkäsäikeisiä, sitkeitä ruoka-aineita kuten esimerkiksi sitkeää kokolihaa ja sitrushedelmien kalvoja. Potilaat oppivat yleensä itse välttämään oireita aiheuttavia ruoka-aineita.
Taudin aktiivisen vaiheen ravitsemusongelmia korjataan kliinisillä ravintovalmisteilla ja monivitamiini-hivenainevalmisteilla. Kortisonihoidon aikana tulee huomioida riittävä kalsiuminsaanti (1-1,5 g/vrk).
Täysipainoiset vähärasvaiset ja runsaasti proteiinia sisältävät täydennysravintovalmisteet tai elementaarivalmisteet sopinevat Crohnin tautia sairastavalle parhaiten.
Potilaalle, jolla on colitis ulcerosa tai Crohnin tauti, kehittyy helposti ravitsemusongelmia taudin aktiivisessa vaiheessa. Ravitsemusterapeutin konsultaatio on tarpeen, jos potilas noudattaa tiukkaa eliminaatioruokavaliota, on ruokahaluton, laihtunut yli 5 % kuukaudessa tai 10 % kuudessa kuukaudessa tai on aliravitsemustilassa, letkuravitsemuksen aloitusvaiheessa tai jos potilas on lapsi, kasvava nuori, raskaana tai imettää.
Linkit
GASTROLABin kotisivuilla on mm. mahasuoli-kanavan tauteja koskevia kirjoituksia, linkki-kirjasto ja maailmanlaajuinen potilasyhdistys-luettelo. Kotisivuja ylläpitää vaasalainen sisätautien erikoislääkäri Hans Björknäs.
Kirjallisuutta
Färkkilä M. Ohutsuolen muut absorptiohäiriöt. Kirjassa:Höckerstedt K, Färkkilä M, Kivilaakso E, Pikkarainen P (toim). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2007 (painossa).
Niemelä S. Tulehdukselliset suolistosairaudet. Kirjassa:Höckerstedt K, Färkkilä M, Kivilaakso E, Pikkarainen P, (toim). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2007 (painossa).
Pikkarainen P. Ravitsemus ja maha-suolikanavan sairaudet. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M, (toim). Ravitsemustiede. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2005, s. 479-483.
Örn P. Specialdiet med cerealier lindrar vid inflammatorisk tarmsjukdom. Läkartidningen 1999;96:2757-2760.
Takaisin lukuun Ravinto sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.
